On taas aika vierähtänyt viime kirjoituksesta, mammalla on ollut joskinlaista tekemistä: insinöörityö, valmistuminen, häät - ja tietysti normaalit jutut kuten työ ja koiruudet :)

Tänään sattui taas mitä mielenkiintoisin tapahtuma. Istuin rauhassa olohuoneen sohvalla kun keittiöstä kuului Wilman yskintää. No ajattelin että jos se vielä kerran yskäsee niin menen katsomaan. Eipä yskässyt - vaan seuraavaksi kuului kun lasin sirpaleet lenteli. Juoksin keittiöön ja siellä se meidän pikku paholainen Wilma seisoi keittiön pöydällä hölmistyneen näköisenä. Tuloksena oli entinen piirakka vuoka joka oli sirpaleine laittialla. Wilma oli siis syönyt ojmenapiirakan jämät (murut oli kutittanut kurkkua ilmeisesti...). Muutaman "kauniin" sanan jälkeen Wilma oli hyvin nopeasti olehuoneessa tuolin alla hyvin alistuneena! Tyttö kyllä tiesi että nyt tuli tehtyä jotain mitä ei olisi saanut tehdä!

Toinen juttu mitä olen naureskellut tässä liittyy meidän Pimuun. Lenkillä Pimu ei voi sietää että häntä vedetään remmissä, siis remmi ei saa edes kiristyä jos Pimu kulkee mun perässä. Jos näin sattuu käymään, tuloksena on välittömästä stoppi ja nakki katsoo muo kuin hullua, kun hellitän remmistä Pimu kiertää sivusta ja lähtee taas "rauhallisesti" liikkumaan. Tämä korostuu erityisesti kotipihan portin edessä. Kaveri jää seisomaan kauemmas eikä tule portille kuin löysässä hihnassa...Vaikea selittää mutta kertoo näiden nakkien itsepäisestä luonteesta, kai?

Tänä kesänä ja syksynä ollaan myös saatu nauttia sateesta enemmän kuin riittävästi ja lenkkejä on jäänyt tekemättä. Wilma on innokas lenkkeilijä - jopa sateella, kun taas Pimu yleensä työntää nenän  ensin ulos ja jos tippa sattuu osumaan pikku nenuun niin laitetaan peruutus vaihde päällä hyvin nopeasti. Tällä viikolla kuitenkin totesin että nyt riittää piilokakat pöydän nurkassa, sataa tai ei Pimu lähtee lenkille. Laitoin remmin kaulaan ja kannoin portille - ja kas kummaa Pimu jopa lähti omaehtoisesti kävelemään huolimatta reippaasta sateesta. Hassuja eroja koirissa, Wilma kävelee kuivallakin säällä vesilätäkköjen läpi kun taas Pimu kävelee märällä kelillä mielellään tien reunoissa etsien sitä kuivinta reittiä...

Tällaisin miettein avataan syyskausi - ja yritetään olla aktiivisempia kirjoittajia :)

T:Rouva Ranki

Antti nappasi tänään Pimusta tällaisen kuvan joka herätti todellista hilpeyttä. Varsinainen kukkulan kuningas.

Muita kuulumisia..no mamma on kiireinen kaikkien viimeisten tenttien, seminaarien ja inssityön kanssa että elän sellaista "no life" kautta, josta tytötkin joutuu kärsimään. Viikonloppuisin ollaan kuitenkin käyty Wilman kanssa näyttelyissä, mutta laihoin tuloksin. Wilma jää nyt kesälomalle ja turkin kasvatus tauolle ainakin syksyyn, uusinta depyyttiä olen harkinnut tehtäväksi vasta joulukuun voittaja näyttelyyn.

Pimulla taasen on näyttelykausi vasta alkamassa tammikuisen esityksen jälkeen. Edessä on Koski TL, Laitila ja Pöytyä. Innolla odotetaan kuinka käy...:)

 

Helmikuussa aloitettiin Pimun ja hiukan Wilmankin kanssa TOKO treenit. Ekat harkat vedettiin läpi ehkä talven kylmimmässä kelissä mutta hyvinhän tuo sujui, omat sormet vaan ei kylmää tahtoneet kestää. Pimun kanssa harjoitellaan kovin viereen tuloa ja liikkeestä seisomista (vai onko se sitten pysähtymistä...??) Lisäksi treenataan maahan menoa liikkeestä. Kotona harjoitellaan paikallaan oloa ohjeen mukaan jossa hypitään ja pompitaan yms (koiran ei siis tarkoitus hyppiä ja pomppia...vaikkakin sitäkin sattuu:)

Wilmankin kanssa harjoitellaan sivulle tuloa ja meidän pikkuisen edistymistä on ilo seurata:) Istumista yms ei kauheasti painoteta ettei näyttelyssä yrittäisi ensimmäiseksi työntää pyllyä maahan.

V-loppuna ihmettelin kun tyynyn päällä oli veritippa, ja tyttöjen juoksut menneet vuoden vaihteessa. No Wilmalla ne juoksut alkoi vasta nyt...taisi olla hämäystä se aikaisempi. Tosin jokin Wilmassa kyllä herätti kiinnostusta mätsärin aikaan kun pojat meni ihan sekaisin.

Pimu oli parturissa myös v-loppuna että olisi turkki kunnossa kun alkaa kevään näyttelyrumba. Wilman ensikoitos on parin viikon päästä Tampereella, kovin jo jännittää kuinka tulee sujumaan.

En ole taas saanut aikaiseksi kirjoittaa mutta tässä pieni tilanne katsaus.

Tammikuun alussa oltiin Hangossa Antin ja tyttejen kanssa talovahteina. Käytiin hakemassa Meeri (Wilman ikäinen lyhytkarvainen nakki) naapurista lenkille. Suunnattiin rannelle ja metsässä päästettiin tytöt vapaaksi, jopa Wilma...Wilma ja Meeri lähtivät juoksemaan mutta tulivat kyllä takaisin kun huudettiin. Mutta sitten lähtivät uudestaan...ja lopuksi Wilma seisoi rantavedessä kun oli liukasta kalliota pitkin liukunut veteen. Eihän se sieltä päässyt pois ja mun oli tietysti mentävä perään. Seisoin siellä sitten jalat jääkylmässä vedessä ja sain Wilman työnnettyä kalliota pitkin ylös, hetken sain kyllä miettiä miten itse pääsen ylös. Wilma joutui kiinni kunnes päästiin rannelle ja ajattelin että pakko sitä vapaana olemista on harjoitella ja luulisi että Meerin ja Pimun seura pitäisi sen lähettyvillä. Mutta se oli punainen sekuntti kun se otti hajun maasta ja lähti pinkomaan eteenpäin. Onneksi kaempana oli kiltti vieras koira ja ulkoiluttaja ja Wilma jäi heitä tervehtimään ja me saatiin koirat kiinni (niin Meerikin lähti Wilman mukaan vaikkei aikaisemmin ole karannut). Pimu oli tietysti kokoajan vähintään 10 m läheisyydellä minusta (ihanaa).

Täytyy se kai uskoa että ei enää vapaana juoksemista Wilmalle! Täytyy viedä metsään jäljelle testattavaksi josko sieltä näistä ominaisuuksista olisi hyötyä.

Mitäs sitten reilu viikko sitten oli Turussa match show. Wilman ensimmäinen koitos. Ja vau mikä filmitähti:) Molemmat sai punaiset nauhat, Pimu hurmasi tuomarin iloisella hännän heilutuksella ja loppujen lopuksi vei meidät pienten koirien kolmoksiksi. Punaisten pentukehässä ei mäyräkoirilla ollut mitään sijaa...ei tainnut olla tuomari nakkien ystävä.

Viime viikonloppuna oltiin Turun Winterissä. Odotuksen oli korkealla kun edellisessä näyttelyssä kaikki muu oli kohdallaan paitsi pehmeä turkki joka Terhin trimauksen johdosta on saanut ihan uuden karheuden. Pimu esiintyi hienosti mutta tuomarin mielestä Pimu on takakorkea. Jännää miten joka näyttelyssä tulee esiin jotain uutta.

Tänään olen ollut kotona potemassa jotain flunssan tapaista, yskä tässä se pahin on ja lamaannuttaa koko ihmisen! Ollaan tyttöjen kanssa maattu koko päivä, yksi kummassakin kainalossa. Ja Pimu on kuorsannut...

Kohta päästään poksauttelemaan pulloja ja raketteja (tämä Pimulainen odottaa enemmän sitä pullon poksauttelua..).

Pimulla on edessä toiset uuden vuoden pirskeet ja Wilmalla ensimmäiset. Hiukan jännitän miten Wilma noihin paukkuihin suhtautuu. Pimu ei ainakaan viime vuonna reagoinut eikä se jäljestyksen yhteydessä tehdystä paukkutestistäkään ollut moksiskaan.

Pidetään peukut pystyssä että tulevana vuonna koirat olisi terveempiä ja vältyttäisiin niiltä useilta lääkärikäynneiltä joita Pimu ainakin menneenä vuonna on tehnyt. Erityisesti muistelen kauhulla niitä korvatulppia ja Parafiini öljykuuria sekä tietysi elokuun vatsatautia joka vei tytön tiputukseen.

Suukkoja ja haleja kaikille kaikenkarvaisille ystäville!